"Vettä ja leipää, leipää ja vettä, niitäkö vielä mielenne tekee", virnuili Mari, "kohtahan saatte syödä oikein kuninkaallisia aterioita!"
"Äh, äh, tuohan vettä!", höpisi Matleena.
"Kohtahan saatte syödä nisua ja juoda kahvia niin paljon kuin maittaa, muori."
Mari toi vesikupilla vettä.
"Katsokaas muori, kuinka olen koristanut paperikukilla pienen kamarinne kuin morsiushuoneeksi ikään. Tirehtööri antoi luvan. Viimeisiä kertoja näitä seiniä katselessanne, laskenpa, totta vie, seppeleen päähänne."
"Mitä sinä nyt?"
"Kyllä se nuoruudenystävä vielä odottaa siellä kotikaivon alla. Voi, kuinka minä kadehdin. Minä saan vielä monta vuotta olla täällä kruunun muassa."
"Eikä odota, Mari kulta, eikä odota, haudassa on nuoruuteni ilo, kuollut ja kuopattu."
"Mutta käyttehän te toki haudalla?"
"Mitäs minä siellä… kotipitäjässä?"