* * * * *
Tunnin päästä kuului käytävässä avaimien kilinää ja ylivartija astui tornikammioon.
"Matleena on hyvä ja tulee tirehtöörin puheille."
"Mitä tirehtööri minusta tahtoo?" Matleena säikähti ja vaistomaisesti ojensi hän kätensä sydämmensä kohdalle.
"Mitäs Matleena suotta säikähtää, ei tirehtööri mitään pahaa tarkoita."
"Mitäs pahaa minä sitten olen tehnyt?"
"Eihän muori mitään pahaa… tirehtööri tarkoittaa hyvää… muori tulee nyt vain, minä talutan."
"Niin, mutta eihän tirehtööri vain aja minua pois, minä olen täällä jo niinkuin kotiutunut, tässä tornissa on niin hyvä ja lämmin olla, ettei parempaa… täällä minä kuoliakin tahtoisin."
"Eihän se tirehtööri aja, antaa vain vapauden, kas niin, muori astuu nyt minun käteni varassa!"
Tutisevin askelin kulki vanha Matleena huokaillen ja päivitellen kautta käytävien tirehtöörin kansliaan. Hänestä tuntui ikäänkuin olisivat vieneet mestauslavalle. Syvästi hän niiasi ja jäi ovensuuhun seisomaan.