"Vapaus? Mitä sinä tarkoitat?"
"Ettekö nyt ymmärrä yskää, vaikka olette niin vanha ja viisas. Tirehtööri antaa teille harmaan passin, joka avaa linnan portit."
"Mitäs sinä, Mari…, en ymmärrä", höpisi Matleena ja sukankudin putosi lattialle.
"Puhuin teille siitä jo kuukausi sitten, tänään pääsette linnasta pois."
"Pois… minä… mitä?" ja vanhus tuijotti jäykästi Mariin.
"Mitäs siinä, vapaastihan saatte mennä, eihän se mikään häpeä ole."
"Oh, pyhä Isä, mitä pahaa minä olen tehnyt, että tirehtööri ajaa minun pois. Täytyykö minun mennä täältä, en, en minä…"
"Pahan tähden se muori tänne tuotiin, nyt hyvän tähden pääsette taas kotoseuduille, mitäs huokailtavaa siinä."
"Voi, Jumalani, voi Jumalani!"
Ja vanha Matleena katseli ympärilleen ikäänkuin hän olisi etsinyt apua, ja hänen ruumiinsa vapisi. Toiset vanhukset alkoivat häntä sääliä, ja Mari toi hänelle vettä, mutta muori ei saanut enään entistä rauhaansa, levottomana katseli hän ovelle, ja hänen vanha, surullinen sydämmensä löi sairaalloisesti.