"En minä ole käskenyt teitä, ratsastitteko vainoojieni selän takana?"
"Me olimme täällä ennen kuin sinä, kun sodasta palasit."
"Menkää, minä en tarvitse teitä, minä tahdon katsella, kuinka linnan raunion hehku taivaalle valuu!"
"Meidän on kylmä, me tahdomme lämmitellä raunion valossa", nauroivat muistot, "kun aseet kalskuivat, nuoret naiset, väkevä viina ja irstaat ilot, sadat veri-aatokset voimasi valtasivat, kaikkosimme linnan ullakolle, missä suuret yöhämähäkit kehräsivät hämäriä unelmia."
"Minä himoitsen rakkautta, ah, missä on Sulami, tuokaa hänet luokseni!"
"Katso, hän istuu vierelläsi, vaipuu suloisena valtaasi!"
"Minä en näe armastani silmilläni, ilmaa huuleni hapuilee. Te ilkutte minulle, kuoppasilmät. Nyt minä tiedän, veljeni on teidät lähettänyt minua vaivaamaan."
"Sinun veljesi? Veljesikö, jota Sulami salaa suuteli ja yrteillä haavoja voiteli?"
"Ihan niin! Ihana petos! Naaraskäärme! Mutta minä kostin, ah, kuinka suuri kosto kohottaa, kohottaa kuin tunturikotka korkealle yli pienien sikolampien, yli maanmyyrien pesien."
"Sinä vihasit kaikkia ja kaikki sinua."