"Oma on, osta pois, tai ota tuo, jollei tämä jauhoherralle kelpaa!"
En laula laaksossa turhasta vaan laulan kauhiast murhasta.
Pää kallella hyräili Saksa ja tuli jo nousuhutikkaan.
"Häh, mitäs sinä töllistelet ikäänkuin kapan nauloja olisit niellyt, eikös kelpaa, häh!"
"Kelpaa, kelpaa, mutta minulla ei ole varoja."
"No sinä silkonen käärme, missäs ne suutarinmarkat ovat, jotka äsken minulta sait?"
"Huonot ajat, huonot ajat, ei kannata vaikka kelpaiskin."
"Vieköön sun kirjava piru, vai ei kannata! Mutta kannattaa sinun mainiosti käydä toisten naurismaassa, kannattaa juoda toisen viinatynnöristä, juoda, juoda että napa naukuu, niin, niin sinun kannattaa aina, sillä sinua kannattaa itse paholainen tällä heikolla, ijankaikkisella, yksiöisellä elämän jäällä, sillä sinä olet kiero ja katala ja sinä olet juutalaisen sukua! — Etkös nytkin tiennyt, että kylässä oli talkoot… tiesit sinä, että minä olin tänne matkalla, jaa, jaa, sus sentään, varo sinä kitsuri kinttujasi!"
"Soh, soh, älähän nyt, on se maantie minuakin varten."
"Niin onkin, kunhan kulkisit rehellisten ihmisten tavalla, mokomakin mustalainen. Minä se leivon tässä, juuri tässä omassa pääpajassani, mutta sinä et edes leivo viheliäisiä kakkujasi! Sinä kyhnystät ja kynsistelet ja rahaa sinulla on pankissa, lempo ties, mistä ne kaikki olet saanut."