Lemminkäinen. Oivallan isosi matalan mielen, kultaa kamala janoo, sinua kumminkin enemmän.
Pohjan neito. Hurja, hulluja höpiset! Isoni sydänkö palaisi minulle?
Lemminkäinen. Näinhän itse. Kuka kurja ei sinuun syttyisi.
Pohjan neito. Ei ole tullut sotien sulho.
Lemminkäinen. Sinä et kiertäisi kisoihin, nostaisit suuriin sotiin.
Pohjan neito. Nousispa suuri sotija, valtaisi vuoret, mittaisi meret, vaikka pahalla pakoittaisi!
Lemminkäinen. Sinä nostat sen unesi urhon.
Pohjan neito. Kulkisi kuin elämä itse, päivän poika.
Lemminkäinen. Päivän poika!
Pohjan neito. Silloin liittyisin lihaksi. — Sinäkö siinä seisot. Et ole päivän poika, jota me Pohjolan pimeät piiat ijäti uneksimme.