Kyllikki. Musta, puolisokea mies rämpi rähmällään hänen päällänsä; huomasi meidät ja ryntäsi ryteikköön.
Äiti. Houreista herätessään sopersi poikani Tuonen joutsenesta ja Pohjan paimenesta. Mitä teitte pojalleni?
Louhi. Olenko minä paimen pojallesi?
Kyllikki. Löydänkö lempeni tämän ilmankannen alta?
Louhi viekkaasti. Äsken susi repi karjaamme, ehkä susi on poikasi syönyt.
Äiti. Ei susi syö minun sukuani, sormin Kauko survoo sudet.
Anari Kyllikille. Kyllikki, vieläkö kuljet kisoissa!
Kyllikki. Sinäkö täällä, Anari! — Oi, miten täällä on synkät seinät, tänne ei päivä koskaan paista.
Anari. Jauhaisit täällä jauhinkivellä, se osa olisi sopiva sinulle.
Kyllikki itsekseen. Täällä minä tulisin hulluksi.