Pohjan paimen ikäänkuin manaten. Katson ja katson sydämmesi soppiin, vierotan vanhan lemmen, nostan, sytytän hirmuisemman.
Kyllikki. Oh, sinä olet kauhea!
Pohjan paimen. Väsy kun minä väsytän! Tule, tule! (Raastaa Kyllikkiä.)
Kyllikki rukoillen. Älä raasta, älä revi minua! Polvillani pyydän, paimen, paimen, päästä kotiin, älä ryöstä, älä huumaa minua!
Pohjan paimen kiihkeämmin. Silitän, sivelen…
Kyllikki. Tulkoon nyt kuolema!
Anari ja Keira tulevat. Tämä on hirmuista! Pois täältä, en palaa tänne ikinä!
Keira. Pois, pois! Korpeen rakennamme kotimme.
Pohjan paimen. Kerran sun ryösti kaunis Lemminkäinen, toiste ryöstää sun ruma paimen, kolmannen kerran surman sulho. Hyssys, hyssys! Nyt sinä olet mun! (Nostaa Kyllikin syliinsä ja vie vasemmalle.)
Sorri jälessä Jouni, Kormu, viimeisenä Ylmi. Ei petokaan pitele hurjaa Tieraa, paetkaamme!