Tanakkana ruskettunein poskin seisten miehilleen hän huusi kumein äänin, silloin kajuutasta juoksi nurin niskoin Körtsin kaksi poikaa, kasaveikkaa pitkin saiman kantta Anna-Madli kälyn eellä.
Iikka nuorin piltti, vilkas liinatukka nousi tynnyrille tähystellen, mutta vakaa Risto, idän tummatukka, yli laidan katsoi oudoin mielin meren kalvoon, minne maston pitkät varjot vaipui.
Körtsi Saimastansa sousi, nousi maihin päänsä paljastaen vanhaan tapaan niinkuin itsekseen hän siunannut ois rantaa; rintehellä seisoi saarelaiset mykkinä kuin karsastellen tuulen tulokasta.
Mutta Matsas, saaren vanha luotsi astui Körtsin luo ja antoi kättä, käden pinnisti kuin merikravun sipsiin, virkkoi: "terve tultuasi, Körtsi, hyvät haltiasi suojatkoon sua saarellamme!"
"Tervehtijän osa olkoon onni aina, kiitos Matsas, terve Tallinnasta, hyvä täällä, meren riistaa riittää meille, mutta kylpyyn tahtoo kaukolainen, vieraat pölyt pesen ennenkuin ma mökkiin astun."
Sanan virkkoi, tervehti nyt saaren kansaa, mutta tyynen lahden tuolla puolen Niklas vaari, tihrusilmä naapur'ukko katsoi vihreästä akkunastaan niinkuin harmaa haukka katsoo pesän häirijätä.
Tutisevin parroin nous hän rahiltansa, missä rahojaan hän äsken laski, puhui kähein äänin ihan itseksensä: "häh, häh, Viron visva, meren hylky, kulkukoira, joko jouduit tänne pentuinesi!
Maat ja kalavedet sait sä ryöstöhintaan, tulivettä toit, veit viikon saaliin, syöksit naapurini velkaan sekä hautaan, mutta kirous sun osas olkoon, raskaana se langetkoon sun heimokuntas päälle!
Häh, häh, annas päivän tulla toisen mennä, kyllä tunnet vielä Niklas vaarin silmä silmää vasten kerran tuomiolla!" Mumisi ja kätki rahalippaan hirren taakse; silloin pieni Iine tupaan lensi.
Pieni Iine, tyttärensä tytär huitoi käsillään ja tanssiellen nauroi sekä hoki: "vaari, kuules, vaari, vieras setä toi niin kauniin jaalan, siell' on kaksi poikaa, toisen nimen tiedän, Iikka!"