"Mutta ehkei vanhin tytär minusta välitä?", virkkoi poika peloissaan.
"Välittää kyllä", sanoi ukko, "hän sanoi sen minulle äsken".
"Mutta jos hän jo on ollut toisen oma", sanoi poika.
"Siinä tapauksessa täytyy hänen viettää häitä sen toisen kanssa", lausui ukko.
Poika laskeutui yöllä itkien vuoteelleen, hän ajatteli peloissaan, miten pyöveli hänet huomenna heittäisi tornista. Hän ajatteli samalla rakkaita metsiään ja järviään. Silloin muisti hän metsäkyyhkysen ja sen pudottaman rintasulan. Iloisena kulki hän vanhimman tyttären neitsytkammioon. Hän otti povestaan sulan, hipaisi sillä nukkuvan tyttären huulia ja muistaen kyyhkysen neuvon kysyi hän: "hyräjä huuli, onko sinulle kukaan suuta suonut?"
"Hovin helmenneuloja", vastasi huuli.
"Mene ja sano se isällesi huomenna!", sanoi poika. Sitte meni poika alas verstaaseen ja nukahti vuoteelleen.
Seuraavana päivänä sanoi vaskenpiirtäjä: "minä koettelin sinua ja sinä olet kestänyt koetuksen. Huomenna viettää vanhin tyttäreni häänsä hovin helmenneulojan kanssa."
Poika jäi taloon. Hän kävi päivä päivältä yhä viisaammaksi ja varmemmaksi työssään, niin että itse herttua pyysi saada nähdä hänen töitänsä.
"Etkö sinä voi ilahuttaa minua?", sanoi herttua, "minä en enään ratsasta huvilinnaani sillä minun on ikävä, minä en ole liikkunut linnastani kolmeen vuorokauteen."