ONNI. Hän on sentään miesten mies. Minä olen vain miehen varjo.
IREENE. Hän on niin hyvä ja voimakas.
ONNI. Onnellinen se nainen, jota hän rakastaa.
IREENE. Ja kuinka hän rakastaa köyhiä sairaitaan! Hän juttelee heidän kanssaan niin iloisesti. Iloinen sana on parempi kuin karvaat rohdot, sanoo hän.
ONNI. Oletko sinä seurannut häntä sairaiden luo?
IREENE. Olen — joskus. Hän pyysi minua tuomaan ruokaa köyhille. Ja minä olen niin iloinen voidessani tehdä jotain hyvää, ilman sitä olisi elämä tyhjä.
ONNI. Olisiko se ilman minuakin tyhjä, sano? Ehkä sinä olet ikävystynyt tähän sairashuoneilmaan.
IREENE. Onni, sinä et käsitä, minä kaipaan…
ONNI. Sinä kaipaat? Se tahtoo sanoa, sinä olet kyllästynyt.
IREENE. Minä kaipaan sisällystä elämälleni.