ONNI. Itkeekö hän? Rakas Ireene, minä menen häntä lohduttamaan.
ÄITI. Mutta ehkä sinä et jaksa, sinä olet niin väsyneen näköinen.
ONNI. Kyllä minä jaksan, olenhan tänään terveempi. Ja sitte tämä ilma täällä, lääkkeiden ja ruusun haju, kidutuskammioni! Kaipaan vaihtelua, tahdon kävellä tuolla alhaalla, missä lapsena juoksin huoneesta huoneeseen. Ja sitte tahdon nähdä pianoni, toisen rakkauteni, hahhaa. Enhän ole pitkään aikaan sitä kosketellut.
ÄITI. Mutta sinä et saa soitella.
ONNI. Hiukan vaan hivelen.
ÄITI. Ja pyydä nyt anteeksi Ireeneltä.
ONNI. Kyllä, rakas äiti.
ÄITI. Niin ja käske sitte Ireenen tulla tänne. Minä käyn kellarissa.
Onhan tämä päivä ilon päiväsi.
ONNI. Niin, niin, olenhan minä syntynyt kylmänä talvipäivänä.
Kummallista, ja tällaisena päivänä minä tunnustin kaikki Ireenelle.
ÄITI. Siis kaksinkertainen syy tänään iloita.