IREENE. (Tarttuu Onnin käteen). Voitko sinä antaa anteeksi, voitko sinä unohtaa!
ONNI. Unohtaa en voi, anteeksi voin antaa, kaikki, kaikki. Ei, ei, älä pyydä minulta enempää! Oh, minä tukehdun, kuuletteko, minun rintani on rikki. Ilmaa, ilmaa!
(Repäisee auki parvekkeen oven).
ÄITI. Älkää päästäkö häntä! Onni!
KAARLO. (Rientää parvekkeelle). Onni, Onni! Ethän sinä aijo tehdä itsellesi mitään pahaa!
ONNI. (Naurahtaen). En, en. En kenellekkään. Minä tahdon vaan ilmaa.
Lattia keinuu minun allani.
(Lyyhistyy kokoon, äiti ja Kaarlo kannattavat häntä).
KAARLO. Kas niin, Onni, istu ja rauhoitu!
IREENE. Minua onnetonta, mitä minä tein!
ONNI. Se oli välttämätöntä sinun onnesi tähden. Minusta ei ole väliä. Herra Jumala! Auta, Ireene, Ireene! Ireene! (Kaatuu oikeanpuoliselle sohvalle kasvot poispäin käännettyinä, saa verensyöksyn).