Soi simapilli, soi, soi, soi, armas päivä silmän auki loi, herää, metsäkunta! Kyllin näit jo unta, unta luonnon lasten, puista putoo kaste, herää hellään jo, nousee aurinko, soi, simapilli, soi!
[Laulun on säveltänyt Otto Kotilainen.]
(Aurinko nousee punertaen koko seudun; sinipiiat pois.)
LIPPO (puoli-unessa)
Niin kumma soitto hiipii korviini kuin kedon kukat soittais kelloillaan, kuin perhot säestäisi siivillään, kuin sirkat sirkuttaisi viuluillansa ja pikku rummuillansa mettiset. Se hieno on kuin utu-unelma, kuin tuuli, joka illoin metsään nukkuu, kuin taivaan helinä se kaukaa soi, taas läheltä kuin sois se sydämestä. Mun kasvoilleni virtaa tuores viima, kuin siniliepeet ympärillä liehuis. Miss' olen? Tahdon vielä nukkua.
HIIDEN HENGETÄR
Oon hiiden hämysilmä hengetär, sun suoniisi ma lietson tummaa tulta, on valta viekkaus, sen tie on kulta, jos lyöt ja raastat, revit, heikot poljet, jos riistät hukkuvilta toivon oljet ja heität kauniit kaihot, unelmat ja raunioille onnes rakennat, niin näytän sulle sokkeloisen tien ja läpi varjojen sun kostoon vien, vaikk' uinut, valvot, seuraan, autan sua, sua kutsun kolmasti, nyt kuule mua!
LIPPO (levottomana unissaan)
Veljeni, sinä löit minua, minä en sitä unohda, minä en sitä koskaan unohda, minä kostan sen kolmasti sinulle. Äiti, teillä on linnun naama. Mitä nauratte? Minä ajan seitsenlasivaunuissa teidän ylitsenne.
(Metsässä kuuluu viserrys.)