METSÄN HENGETÄR
Oon metsän sulosilmä hengetär, mua rakastit jo lasna tietämättä. Oi, anna hukkuvalle lemmen kättä ja muista mitä hyvää unelmoit, niin kerran ihanasti nousta voit, ma kuiskaan korviis salon säveliä, niill' ihastutat ihmissydämmiä, sä metsän suloisimmat lahjat saat, sua kutsun, seuraa, näytän onnes maat!
LIPPO (tyyneemmin)
Minun on niin hyvä olla. Miksi min; oikeastaan kotoa lähdin? En muista! Siskoni, siskoni, metsä on minun ystäväni, tule katso, kuinka paljon täällä on kummallisia kukkia!
(Linnut visertävät.)
(Lippo herää.)
Taas kumma soitto soi mun korvissani, niin salainen ja suuri metsä on, sen vihreet hämyholvit uneen kutsuu, mut valo heijastaa sen pohjasta, kuin ahjosta käy kipunoiden kimppu ja minut herättää. Kai aamu on.
TAPIOLAN PAIMEN (linko kädessä)
Se istuu tuolla taas.
LIPPO
Mies mikä lienee?