Tapio taltu, hyvä isäntäni, kultainen kuninkaiseni, lepytä levoton väkesi!
TAPIO
Minä en ole sinun hyvä isäntäsi, kuulitkos! Mimerkki, missä olet taas ollut?
MIMERKKI
Ikävissäni istuin, arkiryysyissä kyyhötin kaskivirsut jaloissa, katselin kalseata korpea ja itkin.
TAPIO
Niin, ryysyjä ja kyyneliä, kyyneliä ja ryysyjä, niillä sinä minua alati ilahutat. Mitä sinä virsuinesi metsässä juoksentelet, pysy kotonasi, askareissasi. Hämähäkin seittiä ovat seinät täynnä, ukset nokisina naukuvat, et ole pesettänyt aittoja, ja riistatarhassa hyppivät hiehot kiulujen yli, ja nälkäiset hirvet hiovat sarviansa.
MIMERKKI
Metsän pienet piiat jo varhain minut soitollansa herättivät, tarhassa olen hyörinyt ja pyörinyt, ja iloisena kaarestaa karja. Nyt se saloa kohden ammuu, aurinko armaasti paistaa ja metsästä lehahtaa tuhansia tuoksuja. Puin ylleni lykkyvaatteeni, antivaippani metsän erämiesten mieliksi. Erämies väsyneenä astelee, katselee, kyselee, missä viipyy tasaisen Tapion karja. Kultaiseni, kuninkaiseni, kaunis kankahan eläjä, pane metsä juhlapukuun ja iloiset petrat pensastoissa piehtaroimaan.