Ei ole antiaika. Metsäpiiatko sinut herättivät, sammalsopessa olet nukkunut koko aamun; eilen ja taas tänään istuit lähteen reunalla koreillen punasukissa, siniviitassa, sormet kullan koltuskoissa. Mitä tästä lopulta tulee! Millainen emäntä sellainen talokin. Kaikki tässä kaunistelemaan, koreilemaan! Ja Nyyrikki, ainoa poikani, punakypäräni temmeltää kuutamokisoissa miekkoisen metsäneitosen kanssa. Mikset pidä heitä silmällä? Sillä sen minä sanon, että siitä lemmen liehkasta tulee ikuinen itku, (harakka nauraa.) Mene jo siitä, muuten mustaksi muutun! (Mimerkki menee perälle.) Nyyrikki, Nyyrikki! (Poistuu vasemmalle.)
TELLERVO (oikealta, Nyyrikki jälessä). Kutti, kutti!
NYYRIKKI
Tellervo!
TELLERVO
Kutti, kutti, hoikka poika heikkosääri!
NYYRIKKI
Tellervo ihana!
TELLERVO
Et saa kiinni, hihhihhii, etkä saa, etkä saa!