KUNINKAANTYTÄR. Samalla sulalla Tuhkimo muutti koko linnan.
KUNINGAS. Nyt sinun pikkuinen pääsi on vallan pyörällä. Tallimestari sen teki.
KUNINKAANTYTÄR. Eipä, minä näin itse. Isä, katso hänen silmiänsä, ne puhuvat hänen syyttömyydestänsä, vaikka ylevyys tukkii häneltä suun!
KUNINGAS. Kas, kas, pojalla on vaaralliset silmät, olet tainnut katsella niihin liian syvään.
KUNINKAANTYTÄR. Totta puhut, isä. Vapauta Tuhkimo, minä käyn hänen kanssansa vaikka maailman maantietä lieron kuningattarena!
KUNINGAS. Vaiti, Ihannelma, illalla suljen sinun pimeään komeroon!
TALLIMESTARI. (Tuhkimolle). Kuulitko, mitä kuningas sanoi? Ei sinua nyt voi auttaa mikään maailman kuningatar eikä prinsessa. Anna minulle heti taikakalu, niin pääset paljaalla säikähdyksellä! Musta-Mirja on väen joukossa. Yksi sana vaan, niin hän roikkuu hirressä sinun sijastasi.
TUHKIMO. Musta-Mirja on syytön, mitä sinä vaadit minulta? Ihmismurhaa sinä vaadit, sinä olet kamala mies?
TALLIMESTARI. Anna taikakalu, sanon sen viimeisen kerran!
TUHKIMO. No niin, minä näytän sen, minä näytän sen, koska sitä niin himoitset. Kas, tässä, tässä on taikasulka, ihmesulka, sillä minä seiniä sivalsin, linnoja loihdin!