TUHKIMO. Eivät ne ilmasta elä, maantien varsilta mitä nälkäänsä saavat, laihoja ne olivat jo tänne tullessani.
TALLIMESTARI. Kun minä sanon, että ne ovat lihavia, niin ne ovat lihavia. Hillitse poika kieltäsi, kun kuningas tulee, muuten minä väännän niskasi nurin.
TUHKIMO. Mutta silmiäni ette voi vääntää nurin.
TALLIMESTARI. Niin, sinulla on sellaiset tarkastelevat silmät. Varo niitä silmiäsi!
TUHKIMO. Kyllähän minä sen olen tarkastanut, ettei kuningas mitään huomaa, suree vaan ja käy kallella kypärin. Koko talli, eikä yksin tämä tallisilta sietäisi korjausta. Katsokaa; linnan torni on kallellaan, hometta on ikkunanpielissä, ovet murenevat ja seinät sortuvat. Mutta siihen on syynä…
TALLIMESTARI. Kuka?
TUHKIMO. Hiiret.
TALLIMESTARI. Mitä sinä hulluttelet?
TUHKIMO. Linna on hiiriä täynnä, niitä vilisee aitoissa ja jyvälaareissa, ne nakertelevat seinät puhki, ne lipuvat kuninkaan makuuhuoneeseen, seinäpaperien takana ne kuuntelevat hänen unipuhettansakin.
TALLIMESTARI. Se on kummallista.