ISO-HIISI. Hähhää, niinkö sanoi kiiltävä kuninkaan lintu?
TUHKIMO. Niin sanoi.
ISO-HIISI. Olisipa nyt kaava, johon katsoen se kruunu pitäisi tehtämän.
TUHKIMO. Kuulkaas, minä kävin usein linnan kappelissa, kirjolasikaapissa minä näin sen kruunun.
ISO-HIISI. Hiisi vieköön, sanonpa sen itse, ettäkö sinä sen todellakin näit?
TUHKIMO. Omilla silmilläni näin ja muistan sen muodon tarkalleen.
ISO-HIISI. No, mitäs muuta, sinä teet sen, kuoleman haastolla sen käsken. Jollet kruunua valmiiksi saa ennenkuin huuhkain vuoren rotkossa kolmannen kerran huutaa, niin panen sinun pahimman palkeeni polkijaksi, se palje, näetsä, lyö sinua, joka kerta kun polkemasta lakkaat. Mutta jos sinä kruunun valmistat, niin tyttäreni, hyvä ruskea Ropa on omasi, Ja sttte me vielä tänä yönä vietämme hurjia, kiimaisia kaksoishäitä.
TUHKIMO. Ropa?
ISO-HIISI. Niin, Ropa on mielestäsi ehkä ruma ensi näkemältä. Hähhää, teillä ihmisillä on silmät nurin päässä, sanoo usein Ropa, Ropa onkin viisas ja kaunis, hänen vertaistansa ei ole koko vuoren valtakunnassa.
TUHKIMO. Kiitos kunniasta!