ISO-HIISI. Tässä on kultaa, keltakiviä, vihreitä ja punaisia kiviä ja hohtokiviä niin paljon kuin vaan tarvitset.
TUHKIMO. Kyllä tässä on tarpeeksi. (Itsekseen.) Ajatukseni käyvät ristiin. (Ääneen.) Mutta minä tahtoisin olla kahden tämän aarteenkaivajan kanssa.
ISO-HIISI. Niin, menkää sysisilmäiset sikiöni, yöllä saatte ehkä ikenet irvissä tanssia leiskuvan, vihreän tulen ympärillä.
HIIDEN ORJAT. Ikenet irvissä, hähhähhää!
(Menevät.)
ISO-HIISI. Minä menen nyt, muista, kolmasti kun huuhkain huutaa… Älä yritäkkään paeta, et pääse täältä kuuna kulloinkana. Ja kuninkaan lintu, hähhää, pysyy häkissäni, katsos tämä (näyttää avaintaan) hänet pintehestä päästää.
TUHKIMO. Kummallinen avain, siinä on riimuja ja kukon kynsiä ja sen pää on kuin häntäänsä pureva vesikäärme.
ISO-HIISI. Niin näes, tällä avaimella ei voi lukkoa avata kukaan muu kuin itse Iso-Hiisi, ovi lupsahtaa itsestänsä kiinni, eikä tällä avaimella sisäpuolelta ulos pääse, ei pahinkaan hiisi pääse. Tietysti minä pääsen, minulla on vielä kolme avainta kolmen vaskisen seinän sisällä. Hähhähhää, nyt et tullut siitä hullua hurskaammaksi.
TUHKIMO. (Itsekseen). Kyllä muistan salaiset sanasi.
ISO-HIISI. Minä tulen hetken päästä työtäsi katsomaan.