(Menee.)
TUHKIMO. Voi riivattu! Mitäs tästä lopulta tulee?
AARTEENKAIVAJA. (Ottaa kruunun). Älä siinä toimetonna seiso, vaan tule takomaan!
TUHKIMO. Olisinpa nuorempana ollut edes sepän opissa.
AARTEENKAIVAJA. Minä olen täällä sitä tointa hiukan oppinut, sano muististasi, millainen se kruunu oli!
TUHKIMO. Niin, kappelin kruunu oli hiukan pienempi ja otsarenkaassa oli seitsemän kiveä vuoroin viheriäisiä ja keltaisia, etupuolella loisti iso timantti, kruuunun lehdestä nousi kultainen risti, sen ympärillä kolme tähteä. (Vaipuu ajatuksiinsa.) "Kolme tähteä", aina ne kummittelevat aivoissani. Siitä pouvasi Musta-Mirjakin.
AARTEENKAIVAJA. Hiiteen pouvaamiset! Lietso! Ristin minä pian valmistan.
KUNINGATAR. Oi, jumalainen armias, muroita minulta tämä kivinen, sydämmetön seinä!
TUHKIMO. Kuules kuinka vaikertaa!
KUNINGATAR. Päästä päivääsi näkemään, ilmaasi ihailemaan!