Sull' on paljon ystäviä, vierainas ne salaa juo, niill' on aina reima ryhti, kunnes eukot kotiin tuo.
Kaiken kylän joutohonkit ovestasi sukeltaa, viinakurrin kunniaksi kannuja ne kallistaa.
Tuikun tullen hämärissä sulle kurri kuiskataan, että sull' on pukinjalka, vaikk' oot viinakurri vaan.
KOTIPOLULLA.
Ma metsän helmaan pakenin ma tahdoin huolet häätää, syyslehdet maassa kahisi ja pensaat puisti päätään.
Mua vanha metsä vierasti, puut syytti, sammal moitti, pyyn haasialta peloitin, kun yksikseen se soitti.
Mua näreiköstä närhi huus, ja kylmä ääni ilkkui, ja alta mustan juurakon kyyn häijyt silmät vilkkui.
Puut, kannot minä manasin, maan madot, tulet taivaan ja salon pohjaan pimeimpään ma hautaa tahdoin kaivaa.
Ma kuljin metsäpolkuja ja ihmisvihaa kannoin, ne monen vuoden valehet ma hornan holoon vannoin.
— Niin tulin kylän kuuluviin ja astuin riihtä kohti, näin humaliston huojuvan, puiss' omenat jo hohti.