Ilta lykkää syöstävää ja yö se lankaa jatkaa, katajien kapsahtaissa utu-tyttö matkaa.

Hiihtää taikasauvoineen ja oksat tieltään siirtää, katsoo silmin sumuisin ja pilkut lumeen piirtää.

On kuin sydän valkeneis ja suloinen ois piina, pääni alus kannel ois ja kinos paariliina.

AURINGONKUKKA.

Töllin töyräällä kalveessa kasvoit kuin heleä auringonkukka, päivässä hienoksi huoliteltiin sun poskesi samettinukka.

Elämänlanka se seinää kiers', soi räystäältä pääskysen ilo, hentoina nousi sun povesi kummut ja silmissä paloi kilo.

Aholla kuljit yksin aina ja haastelit kukkies kanssa, koivunranka ja mäellä mänty ne näki sun iloissansa.

Siell' olet majassa matalassa vain virsikannelta kuullut, elämänsurujen suhinaa olet honkien humuksi luullut.

Siell' olet käynyt kuin keiju kaino kotoisen koivun alla, ei sua tahrannut maantien tomu, ei koskenut huolien halla.

Niin sinut kulkija kaukainen näki kalveessa harmaan kuistin, lempeitä silmiäs katseli ja kauvan sinua muisti.