Kaappikello se korahtain kukkuu, aamulla seisahtui se niin hiljaa, tiki-taki-tiki-taki- hiljaa, hiljaa, tuoni se niitti jo tuvassa viljaa; — miks vaari niin kauvan nukkuu?
VALKEAT NEIDOT.
Ne valkeat neidot kulkivat sen uuden vuoden yöllä, ja talven kirkkaat lumitähdet kimalteli vyöllä, niill' lumiharsot silmill' oli ja olkihimmelit päässä ja niiden hienot hunnunpäät ne kahisi kuin jäässä.
Ne valkeat neidot kolkuttivat ovelle uuden vuoden ja sulhasia mainiten ja lähteen silmästä juoden ne lauloi: "ylkäni ratsastelee alas pitkin kuuta, hän morsiantaan katselee kuin kirkasta joulupuuta."
Ne neidot kävivät käsikkäin, niitä neitoja oli kuusi ja heleästi äänet soi: "nyt tullut on vuosi uusi, sen vanhan vuoden kirstuhun lyödään kaksitoista naulaa, sen haudalla nyt haikeasti vanha korppi laulaa."
Ne valkeat neidot kaaresti kuin lumi laskoksissa, ja kiiltokengät narskuivat, soi ilo askelissa, niill' lumiharsot kahisteli kuurassa talviyöllä, ja kaikki hangen kirkkaat tähdet kimalteli vyöllä.
ISTUN METSÄN KIVELLÄ.
Istun metsän kivellä ja puihin puutuu tuuli, poskeni on polttava ja sininen on huuli.
Sataa lunta oksille ja kaikkiall' on lunta, hiljaisuuden hivellessä täällä sais kai unta.
Läpi metsän huurteisen käy sinertävät siimat, poissa täält' on ahdistus ja poissa kivut, kiimat.