Norjassa, Hövringsäter'illä 4/7 1900.
Viinilaulu.
Juoda, juoda tahdon vaikka hukkuis maa, läpi viinivahdon Eeden kangastaa.
Vaivuin, nousin, itkin,
paljon kovaa koin,
katuviertä pitkin
hoipersin ja join.
Kun ma nautin enin
tunsin tyhjyyden,
toisen luota menin
toista lempien.
Yhtä, yhtä anoin,
suurta elämää,
säkenöivin sanoin
yötä ymmätää,
nähdä elon pohjaan, kuolla korkeimpaan, nähdä, mikä ohjaa meitä oikuillaan.
Tuskin sentään kadun,
että juovuin, join,
hiihdin hengen ladun,
kauniin laulun loin.
Tänään tahdon juoda murheen mustimman, huomena saan luoda laulun kauneimman.
H:linna kesällä 1908.