Mua pakahaksi sanot taas, sitä, Siiri, en enään salaa: mulla uhrialttari metsässä on, siinä syämmeni sulle palaa.
Paratiisiunelma.
Miitä ilahuttaa mun sydäntäin vaikka laakerit tielläni makaa, jollen näe sua, sydämmeni morsian, min kanssa ne tahtoisin jakaa.
Ja vihreinkin laakeri lakastuu
mun otsani kiharissa,
mut suloinen, ihana ikuisuus
on Sobeidan suudelmissa.
Tuliruusuja, iloruusuja,
minä kylväisin jalkojes juureen,
yön yhden ma tahtoisin tuijottaa
paratiisiunelmaani suureen.
Tuhat yötä ja yksi se yöni ois, kun nukkuisin suudelmiisi; kun heräisin, autuuden aamu ois, uus, ihana paratiisi.
H:linna kesällä 1908.
Sonetti Siirille.
Jo varhain kovan onnen aika koitti ja ikivieraaks tahtoi tuska tulla, mun korvissani kaiken tyhjyys soitti, mua kohden kalma kulki soittelulla.
Ei sydämessä sijaa kelleen mulla, mua mustat erheet, syksyn synnit moitti, ah, silloin sinut näin ja ilo voitti, kas, elon soihtu oli käissäs sulla.