1905.
Italia ihmemaa.
Italia ihmemaa, josta haaveilin ma läsnä illoin, miksen sua nähdä saa, milloin vapahana laulan, milloin?
Italia, lemmen maa,
kauniiks kasvatit sa tummaa lasta,
sairaan silmä nähdä saa
tyttäres vain vangin akkunasta.
Italia, Danten maa,
Firenze, en kulje kukkihisi,
taivas täällä kangastaa,
täällä hehkui mulle helvettisi.
Macciavellin, vihan maa, kuvan tahras Toscanasi saasta… enkö koskaan nähdä saa kuvaa rakkahasta kotimaasta?!
Firenze, keväällä 1906.
Miserere nostri.
Santo Lucan kellot soi pyhän äidin ruusuvyöstä, päivä paistaa sairasvuoteeseen, missä havahdin ma äsken yöstä.
Santo Lucan kellot soi,
yöhön katoo aivo-aaveet,
niinkuin linnun sydän sykähtää,
vielä huumaa mua sairaat haaveet.