Firenze, Santa Maria novellan sairashuone toukok. 1906.
Teräskynä.
(Kaarlo Kytömaalle omistettu).
Lauloit ennen kynäkulta, terässäsi välkkyi viini, ennen kuljit karkelohon, nyt sä tartuit tahraan kiinni.
Teräs tuikki kipeneitä,
aatos liikkui päivän mailla,
nyt jo uuvut puolitiehen,
teräst' oon kai itse vailla.
Keskipäivään tieni taittuu,
elämäni viini hyytyy,
aatos harhaa, tyhjään hukkuu,
tylsään puoli-uneen tyytyy.
Itke, itke kynärukka,
työni huutaa sydänverta,
kerran näin ma suurta unta,
uneksi nyt viime kerta!
Loista, laula joutsenlaulus,
vielä kerran sytä, soita,
pärsky yöhön punaviiruin,
singo myrskysalamoita!
Houruttaret yössä tanssii,
kiljuu kärki kynän hauraan,
yli pöydän varjo väilyy,
akkunassa aaveet nauraa.
Aatos seisoo… aivot värjyy, hämyttäret yötä kutoo… sairas pääni vaipuu pöytään, kynä itkee… taittuu… putoo.