Maan mato ryömii kohden suurta päivää, mut minä kuljen korven suureen siimekseen pois lehdon vihrehiltä veräjiltä, käyn rotkorauniolle, haudan teen, ma hautaan kaikki, min talvi kaas, ja päivän iloihin palaan taas.

Tuhlaajapoika.

En tahdo tulla niinkuin tuhlaaja, kuin kerjäläinen kunniata vailla, vaikk' kaiken perintöni hukkasin ja rapaa söinkin vierahilla mailla.

Ja vaikka sielu nälkään nääntyikin,
niin suuri olin yhden suuren hetken,
viel' ilohuumein, kuvin kirjavin
ma muistan elämäni rikkaan retken.

Isäni majassa nyt riemuitaan,
juon tulomaljan, kuulen laulut, hypyt,
mut veljet, kylänmiehet, huomatkaa,
on otsallani kokemuksen rypyt.

En tinkiä ma tahdo lahjoista,
syön ennen muukalaisten luona rapaa,
te luontohoni älkää luottako,
ma tahdon olla niinkuin kotka vapaa.

Vasikan tänään jos te syötätte mut huomena jo kätenne on saita, niin lähden köyhempänä etsimään taas hengen tuhlareita — kuninkaita.

Tuulos 30/VIII/08.

Tulikaste.

Ma yksin loppuun kamppaella saan, ei öistä tuskaani saa nähdä kukaan, mun täytyy, täytyy nousta itseäni vastaan, niin vaikka paraat vuodet menis mukaan.