Juoman jumala hymyhuulin
lemmen tytärtä pyytää luo,
viinin lehvillä lanteen kietovi,
päivän kunniaks maljan juo.
Oinaan sarvella ilmaan soittaa
karvarintainen, nuori Paan,
vuohet telmivät, hiehot hyppivät,
luomakunta on balteissaan.
Oksat taipuu ja latvat liikkuu,
kauniit jumalat karkeloi,
savun sinessä hymnit hilpeät
pyhäin neitseiden suusta soi.
Haukka olalla kiivas kyttä
puiden piilosta kavahtaa,
paimentyttönen karjapolulla
käsi povella vavahtaa.
Siinä seisovat siimeksessä
vaiti, värjyen, ihmeissään,
haukka kiljuen ilmaan kiirii,
tyttö painavi alas pään.
Silmät janovat silmää, huulta,
veri juoksee kuin salama,
syliin syöksyvät kiertäin kirkuen
nuoret ruumiit kuin tulessa! —
Siinä lempensä lähteen luona jumaljuomaa ne hetken joi, — Paan vain soitteli luomisinnossa, nuoret jumalat karkeloi.
Maailman valloittaja.
Ma lähdin valloittamaan maailmaa, jo pääsin vanhan tullin suuhun, korkeesta satulasta hyppäsin ja sidoin ratsun paalupuuhun.
Näin "Jokapaikan" vanhan kapakan,
siell' ilolaulut, luutut soivat,
näin akkunassa nuoren tytön pään,
miss' unikukat kiemuroivat.