Kuule, kuule myrsky nousee, palotorvet yössä ammuu, vainoliekit vaeltaa, aron tyynet tulet sammuu, kuule mykkää mutinaa!
"Taisteluhun, taisteluhun,
lyökää maahan, laaskaa, laaskaa!"
Shakaalit jo ulisee
vielä äskein kiertäin haaskaa,
nyt ne yöhön pakenee.
Kahleistansa kädet kimpoo, kaivoksista rammat ryntää, kuokat soihtuun vaihdetaan, verivaoin myrsky kyntää yli köyhän, kurjan maan.
Sortajien suonet tyrtyy,
vapisevi valtain muuri,
tekohurskaat rintaan lyö.
Ihana ja nuori, suuri
vapauden, tilin yö!
Kuule, kuinka sadat äänet huutaa hurjaa ihmishätää, piikit välkkyy, säilät soi, kaikki, mik on tyhmää, mätää, myrskyn alla vaikeroi.
Myrsky suistaa sairaan ilman, liasta se orjat nostaa iloon, itsetuntohon, vuosisatain valeet kostaa, vapaus sen tunnus on.
Kädet nousee taivahille, raskaat kengät tallaa multaa, sinkuu käyrät salamat, hurjain silmäin tummaa tulta sammuta ei kanuunat.
Miljoonien myrsky nousee, heitä kaihon kanteleesi, patarummullasi lyö, huomena soi marseljeesi, nyt on tullut tilin yö!
Tuonelan tuvilla.
(Otto Närhin muistolle.)