— Ja tuli yö, syysmyrsky soi ja kaatoi syksyn puut,
ma kuulin kuinka metsästä mua ilkkui naisten suut
"Hahhaa käy pois, oi, hekumaa, jo pääsi harmaantuu,
sun elämäsi kuluu pois, vaikk' kasvaa tiedonpuu!"
Ma tielle käänsin sauvani, taas kotikunnaat näin,
kuin armas suven lehahdus ois soinut lähelläin.
Oi, miss' on lehto lapsuuden ja maja matala,
ja miss' on kasvinkumppani, mun impein ihana?
— Ma kuljin äidin haudalle, siell' itki ystäväin,
— kylmät on veräjät vieraat. —
ja oman, oman onneni ma silmissänsä näin.
— lämmin on kotoinen kynnys. —
Heräävä Paan.
(Jean Sibelius'elle omistettu.)
Synkän, syvän metsälukon reunalla lepää ikuinen Paan partaalla raskaan, rämeisen kuilun.
Lävitse metsän kuin punaisen seulan päivä kultavi paimenhuilun, kultaa jokaisen männynneulan, kultaa mättään, millä hän makaa.
Kaukaa kuuluu hieno helinä korkeiden aarniometsien takaa.