Tuo viinaa, krouvari, kuokkani myyn,
hiis vieköön, jos enään kaivan!
Veli Viikatemiehen maljan ma juon,
me oltiin kuin ystävät aivan.
Hän saa mun kotiini taluttaa, hih, ei ole huolta, ei vaivaa, mulle suo hän viimeisen palvelustyön, maaherran kun viereen mun kaivaa.
Laiskurin laulu.
Mun äitiparkani haukotti, kun tänne vaivaan ma synnyin kerran, ja isä torkkui sen kuullessaan, heilt' ehkä perin ma hiukan verran.
Ma venyn vuoteella päivin öin
tai katson veltosti tätä maata,
näin oikein käytän ma lahjojain:
en uness' syntiä tehdä saata.
Ja uni onkin mun morsioin,
en naista itseeni jaksa liittää,
niin laiska oon, etten erheinkään
ees kunnon nahjusta saata siittää.
Tuomiopäivään jos nukkuisin, en tahtois herätä tähtein puolla, kun kalma ovelle koputtaa, niin luulen, etten ma viitsis kuolla.
Integer vitae.
(Uni.)
Vait! Hautauskellot soivat! — niin näin minä kerran unta, — mun hevosluuskalla toivat, ja arkkuni hautahan laskettiin, ja arkulle satoi lunta.