12 lavi = lehmänlavin.
Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.
15. Liekkuvirsi.
Ajo kaksi Karjalaista
ja pari Parikkalaista,
vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)
puhehia puu-re'ellä:
5 kuin käi saani salvamehen,
reko vieruhun virahti,
saani kaatu kallellensa,
sysähysi syrjällensä,
putosivat puolet virret,
10 virret tielle virtasivat,
virret juoksivat joelle,
virret juoksiit Jortikkahan; —
nuo ol? varmat Vaintkan lapset,
nuo ol' varmat vahtimahan;
15 pois he poimiit puolet virret,
sysäsiit syen-vetäjän
kanavahan Karjalaisen,
pitkä-tukan turvallensa; —
kalju pohjass' on kanavan,
20 sielä kalju Karjalainen,
pitkä-tukka turvallansa:
"kuin ois tuojaa on tupinan,
asun-antajaa käteeni,
pään mie halki hakkajaisin!"
Toisinnuksia ja selityksiä: 15.
Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —
Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.
Tois.:
3 vetiit virsii he re'ellä
vet' on virsii on reellä
4 käi on saani salvamihin
9 putosiit on puolet virret
13 ne on varmat Vaintkan lapset
14 he oot varmat vahtimahan.
1 Karjala luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä, sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan kiveen".
2 Ainakin v. 1743 mainitaan Parikkalan pitäjä; sitä ennen kutsuttiin tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on väärä.]
3 saani (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei ole rokkoreki eikä puureki".