Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)
aivoin on ajattelevat, (I: 2.)
mitäs käynen laulamahan,
ja kuta kujertamahan,
5 kuin ei mitään miitittynä,
ei oo kutaan kuin sanella;
millä lailla mie nyt laulan,
kulla lailla kuikuttelen?
pannaan nyt parempi nuotti,
10 luuaan nuotti notkeampi,
tasaisillen tantsijoille,
kepiöillen keikkujille;
tuossa tantsivat tasaiset,
tuossa lystit lyyhäjävät;
15 ei oo porkat polvi-luissa,
kannukset jalan-terissä,
seiväs selkään ei siottu,
havu-vars' ei hartioihin;
voi, nuo herjat, kuin on sorjat!
20 voi, kuin herjat heitteleivät!
yhen muotoiset molemmat,
yhtä kahtaa kumpaisetkin;
noill' on Luoja varren luonut,
Jumala kuvan kyhännyt,
25 luonut Luoja luokin varren,
antan't on tajun tasaisen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 1.
Tantsuvirret laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat häät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40 vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei tanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan "perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti kaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä "siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan säkeen perästä "laaritus". Näillä lauluilla on monenlaatuisia nuottia (vrt. säk. 9-10), joita "kannatuksen" (eli laarituksen) mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-", "hei-loo-liira-laila-", "luuri-alla-lei-", "hoi-liitu-lilla" -nuotiksi j.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaan pieneksi, jota vastaan liekkulauluilla on "suuri nuotti".
Tois.:
3 mitäs miitin kuin mie laulan
4 ja kuta kuin mie sanelen
7 millä lailla lauletahan
8 ja kulla kujerretahan
18 havu vars' ei hartioissa
Säkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren"-jatkos" eli "-eisto" kuuluu: "siint' tunnet pojan pohatan…"
1-2 Mielein on — aivoin on säilytetään tekstissä, sillä jos kirjakielen mukaan pantaisiin "mieleni" — "aivoni", niin tulisi suffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei kärsi. — Aivoin on monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa kuuluu: ajattellooti (= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.
3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin Illativit kuuluvat laulussa -maani ja kerrotessa (kun laulaja toisen kerran lausuu säkeen): -maane. Etelä-Karjalan laulaja noudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkein jok'ainoa runonsäe lopetetaan vokaalilla, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan (s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18), heitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren (25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului (-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö, mollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi mainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan paikkakunnan murteen-omaiset.
5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina -nna, -nnä.
10 luuaan = luodaan.
11 tasaisi_llen_; Allativin pääten on llen, mutta n kuuluu ainoasti k, t ja p:n edellä.