15, 16 ihana, potra = kaunis.
17 näh't, murteessa: näh'ty = nähnyt.
19 kl käärsin't.
20 kl varra'in.
27, 28 vakainen (= vakahainen = vasta syntynyt), tyttönen, kapalokkainen; part. v(o)aa'aista, tytöistä, kapalokaista.
57. Liekkuvirsi.
Mie kuin etsin velloistani, kysyin kirkon kipparilta, lausuin laivan kannen päältä: "näittäk' te mun velloistani?" 5 "täss' oli eklen vellosesi, täss' oli eklen näill' ajoilla, näill' ajoilla, näillä päivin, tään päivän nimellisellä, täss' ol' puilla pyörivillä, 10 veräjill' ol' vierevillä, varvoilla vapisevilla, lehtilöillä liekkuvilla; puu kuin vierahti vetehen, vello vierahti keralla"; 15 jäi mun viitta velloltani, viittä viljoin itkuloiksi, jäi mun hattu velloltani, (XV: 256.) hattu mieli-harmiloiksi, (XV: 258.) jäi mun paita velloltani, (XV: 253) 20 paita mieliksi pahoiksi, (XV: 254.) jäivät sukat velloltani, (XV: 256.) sukat suureksi suruksi; — (XV: 257.) mie sain rauta'a palaisen, pikkaraisen pihjalata, 25 mie vein rauan seppälähän, teetin rautaisen haravan, piit panetin pihjalaiset: "seppyeni, selvyeni, taitaja takojaseni! 30 taoit eklen, taoit ennen, (XV: 199.) nyt tao tänä'i päinnä, (XV: 200.) tao rautanen harava, pane piit on pihlajasta, (XV: 202.) vas'est' on valata varsi, (XV: 201.) 35 teräksestä naaklat teetä"; mie sain rautaisen haravan, (XV: 240.) haravoin meret kokohon, (XV: 241.) meren ruuvot ruopustelin, meren kaislat kaaputtelin, 40 meren hiekat helsyttelin; löysin viimein velloseni, jo oli siika silmät syönyt, (XV: 289.) hauki hartiat kalunut; — (XV: 290.) sanoi vietre velloseni: 45 "älköön ehtonen emoni, (IV: 343.) älköön maire maammoseni, ottakoo merestä vettä, pankoo vettä taikinahan, (IV: 345) sinä ilmoisna ikänä, (IV: 344.) 50 kuun' ei kulla päivänähän, mikäl's on meressä vettä, (IV: 363.) se on kaikk' minun vereni; (IV: 364.) älköön ilmoinen isoni, hevoistansa juottakoho; 55 älköön siityinen sisoni, juoko'o merestä vettä, mikälis meressä vettä, se on kaikki vellon vertä; älköön vietre velloseni, 60 syökö'ö meren kaloja, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kulla päivänänsä, mikälis meren kaloja, (IV: 365.) ne on kaikki mun lihaani". (IV: 366.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 57.
Tois.: 1 Mie vaan etsin velloistani.
2 kirkon-kippari ehkä = suntio; vanhassa ruotsalaisessa kielessä löytyy verbi kippa = nytkiä, tuustia, suntia (vrt. ruots. kyrkostöt). Kuopion provastintarkastus-pöytäkirjassa v. 10/3 1678 mainitaan, että kyläkunnittain oli asetettava järestysmiehiä eli "kirkon kijcaria" (ehkä alkuaan kirjoitettu kipari). Mahdollista on myöskin, että on luettava Kirkin kippari = Kirkin laivuri (Kirkin-maa on joko Riian maakunta eli Liivinmaa, tahi "joku pakanamaa", ehkä Kirgisinmaa tahi Itä-India).