Ei se tiiä yksikänä
ei us'o useakana
mieloistain ei mun poloisen, (IV: 203.)
mitä mun on mielessäni,
5 kuta pää-kulusessani,
mitä allin miel'-alassa, (IV: 204.)
pääsky-linnun pään sisässä;
mie kuin mietin mielelleni,
ajattelen aivoilleni
10 ennistä elämätäni:
viereet vie'et silmihini,
kalkkeammat karpaloja,
tippuut tilkat silmistäni,
helkkeämmät hernehiä, (IV: 513.)
15 paksummat pavun jyviä; — (IV: 514.)
sitä minä iäin itken,
ajan kaiken kaikattelen:
ei oll't mulla milloinkana,
kulloinkaan ei kurjaisella,
20 ei oo mulla niinkuin muilla,
niinkuin ilman ilmisillä,
vetäjäist' ei vierahiksi,
oppijaist' ei oljamihin,
niinkuin veivät muien vellot,
25 veivät siityiset sisonsa,
he vaan veivät vierahiksi,
he vaan oppiit oljamihin; —
kuinhan mie katala katson,
katson ilman ilmisiä:
30 iloin ilmiset elävät,
nakratellen muien naiset,
muhoitellen muien muorit.
Toisinnuksia ja selityksiä: 58.
Tois.:
2 arvaa ei useakana
5 kuta alla kulmieni [kl kulmiheini]
6 tämän allin miel'-alaista
armottoman miel'-alaista
7 m itä päässä pääsky-linnun
pääsky-linnun pään-sisusta
21 niinkuin muilla ilmisillä
22 ei vie'etty [= vedetty] vierahiksi
23 ei opittu oljamihin
27 sekä oppiit oljamihin.
33 meill on aina urrin-ärrin.
2 ei us'o = ei usko.
10 ennistä = entistä, vrt. siv. 30; kl ja murteessa: elämäj(j)äin(i).
23, 27 oppimiseksi sanotaan, kun äsken naitu "morsiain" on kotona käymässä; morsiamen veli "oppii oljamiin" (siv. 75), ja morsiamen siellä oltua jonku viikon, tulee hänen miehensä ("sulhasensa") appensa taloon (tavallisesti paastonaikana) "oppimaan pois oljamista eli oljanta", saattaaksensa "morsiamensa" taasen omaan kotiinsa. Sitä sanotaan myöskin: (ei vaan EK:ssa) käydä ativoissa eli apperoissa.
31 nakratella = nauratella.
32 muhoitella = nauraa iloisesti.
59. Liekkuvirsi.
La mie koittelen äänöistäni,
kiusaelen kieloistani,
onkos äänein ennellähän,
kielueni ponnellahan;
5 ei oo äänein ennellähän,
kieluein ei ponnellahan;
äijä on ääntäin mun kulunut,
vaaksa varttain on valunut, (IV: 516.)
kyynär' on kupe'itani, (IV: 515.)
10 kahen verran kasvojani,
siintä männe'en kesosen,
siint' on toisen touko-vuuen,
kesosta kulunehesta; — —
välehen vähä väsyypi,
15 vähän kuin ol', välein loppui,
pian heikko hengestyypi; —
vieläk' laulan, vain onk' kyllä,
vieläk' tarkemmin tahotta,
vieläk' virttä jatketahan,
20 ja enemmän eistetähän? —
nää on laulut laaukkaita,
nää on virret viisahia.