Selityksiä: 59.
3 kl onkos _e_änein ennelleäne. — Paitsi ii, uu ja yy diftongiserataan Sakkulan murteessa aina pitkät vokaalit: aa = oa, ee =ie, oo = uo, ää = eä ja öö = yö esim. v_oa_liiss' v_oa_'aista (N:o 56: 27), laulet_oa_n l_oa_tuisaste (2: 5), tok' en huoli enkä h_oa_li (19: 36), soa'an lehmän s_oa_tta.
Parasken runot.
Kun Elias Lönnrot pani kokoon ikikuulun Kalevalan, oli hänellä käytettävänä ne kansan runot, joita Venäjän ja Suomen Karjalassa laulettiin. Kolmannesta runoalueesta, Inkeristä, sai hän vasta viime hetkellä aineksia ja nekin varsin vaillinaisina käytettäväkseen. Kalevalan ilmestyttyä on runon keräystä jatkettu etupäässä tällä alueella, joka runojen paljoudessa ja monipuolisuudessa voittaa kaikki muut runojen löytöpaikat. Nykyisin on Inkeri ainoa maakunta, jossa vanha runoutemme on elinvoimainen.
Loistavana todistuksena siitä runotaidosta, joka Suomen kansalla vielä on, ilmestyvät Parasken Runot. Laulaja, ijäkäs nainen, on pohjois-inkeriläisen laulutavan, jota myöskin muutamissa Kaakkois-Karjalan pitäjissä noudatetaan, etevin edustaja. Hänen tiedossaan on melkein kaikki, mitä molemmin puolin Rajajokea runoja tunnetaan. On siis täysi syy julkaista; hänen laulamansa runot erikoisena kokoelmana.
Näiden runojen kokoilija ja toimittaja pastori Neovius on seurannut Kalevalan järjestystä. Siten lukija vaivatta löytää ne alkuperäiset aiheet, joista Kalevalan runot pohjois-karjalaisten laulajain lisäileminä ja Lönnrotin viimeistäminä ovat kehittyneet. Eroitus yksinkertaisemman ja kehittyneemmän muodon välillä on kuitenkin siksi suuri, että Parasken runoilla on arvonsa ei ainoastaan Kalevalan toisintoina, vaan itsenäisinä runollisina tuotteina. Monta uutta ja ennen tuntematonta kaunista kohtaa on lukija löytävä tässä kokoelmassa. Runollinen ajatuksen juoksu ja soinnukas runonmitta osoittavat, kuinka luonnon-omainen käsitys ja herkkä kielikorva laulajalla on.
Muistutukset ja selitykset, jotka toimittaja on runoihin liittänyt, helpoittavat suuressa määrin niiden käsitystä. Kansanrunoutemme tutkijalle on huomautuksia tärkeistä seikoista, erittäin runojen esittämistavasta, joista tähän saakka ei ole ollut täyttä selkoa. Tieteelliseltäkin kannalta on pastori Neoviusen julkaisu erityisesti arvokas. Olisi sen vuoksi hyvin suotava, että tämä suurikokoinen teos voisi piakkoin valmistua, ja arvattavasti suomalainen yleisö ei saata olla tilauksillaan kannattamatta sitä.
A.W. Forsman Kaarle Krohn
Kuten jo yllämainitut herrat huomauttavat, niin tulee tämä teos tarjoamaan kaikille, jotka harrastavat Kalevalan tutkimista, paljon uutta, sillä runolaulajaa niin arvokkailla ja rikkailla runovarastoilla, jotka sitä paitse vielä ovat säilyneet vain muistin avulla (sillä lukea ja kirjoittaa hän ei osaa), — ei ennen ole tavattu. Kun nyt Kalevala on kansamme suurin ja kalliin kirjallinen aarre, niin lieneepä syytä olettaa, että Paraskenkin runot saavat maassamme monta harrasta lukijaa. Niin toivon, ja sen vuoksi olen päättänyt ottaa julkaistakseni ainakin 1:sen vihon. Jatkovihkojen ilmestyminen riippuu kumminkin siitä, antaako yleisö kyllin arvoa ja kannatusta yritykselle teosta tilaamalla. Tavattoman paljon työtä on näiden runojen kokoilija ja toimittaja jo nähnyt, mutta paljon on vielä vaivaa ja puuhaa ennenkuin teos on valmiina. Kun se sitten vielä tulee täyttämään noin 15 vihkoa, on selvää, että kustannukset sen julkaisemisesta käyvät suurenmoisiksi. Kesäkuussa ilmoitetaan, voidaanko teoksen painattamista jatkaa, vai ei. Ilmestyminen riippuu etupäässä tilaajien lukumäärästä.
Porvoossa 6 p. Toukok. 1893
Werner Söderström