"Nyt olemme määränneet hänen nimensä."
"Minun puolestani saat kernaasti antaa hänelle vaikka Bismarckin nimeksi," sanoi vanha Rasmussenin matami näreästi, ja he läksivät.
"Vihdoin sain tahtoni perille," sanoi nuori matami ja katsoi heidän jälkeensä. "Hän oli tosin suutuksissaan, mutta tyyntyi kuitenkin nähdessään ettei ollut apua mistään yrityksistä."
Mutta Rasmussenin hepo kiidätti pappilaan, joka oli puolitiessä
Granholtista Grönlidiin.
Kun he joutuivat perille, sanoi vanha matami: "Hevosen sidomme kiinni tänne pihaan. Minä poikkean myöskin pappilaan, sillä minulla on myöskin vähän puhuttavaa rouvan kanssa."
"En millään ehdolla tohdi jättää nuorta, virkkua hevosta yksin tänne," sanoi Rasmussen. "Täytyy kutsua renkejä katsomaan sitä."
"Näethän että kaikki väki on alhaalla pellolla," sanoi hänen äitinsä.
"Mutta enkö minä voi toimittaa asiaasi, kun sinä pidät hevosta?"
"Miks ei, on vaan sanottava papille, että tahdon tyttörievun kastetuksi ensi sunnuntaina, ja annettava hänelle nämä 20 kruunua ja tämä paperi, jossa on lapsen nimi."
"Voinhan minä sen aivan hyvin toimittaa."
"Mitä sanotte nimestä?" kysäsi poika levottomasti.