"Tänään on kauhea helle," sanoi vanha matami huomaamatta, kuten näytti, miniän hämmennystä.
"Hirmuinen helle," huokasi nuori matami. "Ettekö heitä pois hattuanne?"
"En, kiitos vaan. Tulen kaupungista ja olen matkalla oikopäätä kotia."
"Nyt olen valmis," sanoi Rasmussen astuen huoneesen.
"Lähdetkö minne?" kysäsi hänen äitinsä.
"Hän menee pappilaan," sanoi nuori vaimo epätoivoisen rohkeudella, päättäen taistella viimeiseen saakka.
"Se oli hyvä, sittehän pääsen samalla hevosella kotia. Mutta ensin täytyy minun suudella pienoista."
"Hän nukkuu," sanoi äiti.
"No niin, jääköön sitten toistaiseksi. Tule nyt, Ole, ei sinun tarvitse minua odottaa," lisäsi hän ja meni ulos.
Kun äiti ja poika olivat nousseet kääseihin, sanoi nuori matami: