"Te ette saa puhua niin paljon, herra Blendenau, se rasittaa teitä liiaksi."
"Eipä minulla enää olekaan paljon, jota tahtoisin sanotuksi. Niin, se on totta; neitsyt Madsen on saapa tuhatta kruunua siitä että hän juoksi pois luotani tänä yönä, ja teidän palkastanne, herra tohtori, pitää kyllä setäni huolen."
Hän vaipui väsyneenä tuoliinsa.
Diina kostutti hänen huuliansa viinin tilkalla ja vedellä.
"Kiitos. Minä olen niin raukea. Tahdonpa vähän nukkua."
Hän sulki silmänsä.
Tohtori ja neitsyt Madsen astuivat varpaisillaan viereiseen huoneesen.
Diina astui nojatuolin taakse.
Kotvanen sen jälkeen katsahti sairas ylös.
"Oletteko siellä, Diina?"
"Olen."