"Satutitteko. pahasti?"
"Jalkaani tuntuu sattuneen."
Hän koetti nousta ylös tytön avulla, mutta vaipui takaisin maahan puoleksi pyörtyneenä.
"Taisi sattua oikein pahasti — vai kuinka?"
"No, ei se ole niin vaarallista," sanoi hän raukeasti hymyillen. "Minä — minä vaan — taitoin jalkani."
"Suuri Jumala! — Antti, juokse noutamaan hänen äitiänsä."
Laiska-Antti riensi pois.
"Minua kovin janottaa."
Tyttö nosti olutastian hänen huulillensa ja tuki häntä juodessa. Mads loi häneen kiitollisen katseen kummastelevista ruskeista silmistänsä. Hän oli ihmeissään siitä että kukaan saattoi osoittaa hänelle niin paljon ystävyyttä.
Sidse tuli Laiska-Antin seurassa. Hänellä oli kärryt mukana ja hän oli vihoissaan.