"Ei mikään ole liiaksi kaunista ja liiaksi hyvää teille, Stiina, sillä ei kukaan koko maailmassa, ei, ei kukaan koko maailmassa ole niin kaunis ja hyvä minun silmissäni."
"Älkää nolostuttako minua, Mads."
Mads ei kuullut häntä, vaan pitkitti:
"Mitä minusta olisi tullut, jollei teitä olisi ollut? Minä olisin saanut maata ja kuolla aivan yksin kenenkään ihmisen, ei edes oman äitinikään, vähintäkään pitämättä väliä siitä; vaan te tulitte ja lohdutitte ja autoitte minua ja olitte niin hyvä minua, rumaa raukkaa, tyhmää tolvanaa kohtaan."
"Te ette ole ruma ettekä tyhmä, Mads."
"Sen olen kuullut siitä saakka kun en ollut tuota suurempi."
"Te — te olette perinvastoin kaunis — ainakin minun silmissäni."
Kummastelevat ruskeat silmät näyttivät kahta kummastelevammalta.
"Stiina, ethän tehne pilaa minusta, sillä se olisi syntiä?"
"En, Mads, sitä en tee."