"Tältä sitä näyttää vastanaineitten kodissa," sopersi hän. "Niin, olenhan alinomaa kuullut että avioväen elämä on niin ihanaa ja niin onnellista — varsinkin alussa."
Hän avasi äkisti oven omaan kamariinsa. Stiina seisoi keskellä lattiaa hiat käärittynä ylös ja lakasi parhaallaan. Hän ei ollut juuri armollisen näköinen.
"Hyvää päivää," sanoi Sidse jotenkin maseana.
"Hyvää päivää," sanoi Stiina jotenkin äreästi.
"Sinulla on kiire."
"Onhan sitä," sanoi nuorikko, "onpa aika lailla työtä ennenkuin saa ulos kaiken vanhan loan, jota on tuumanpaksulta kaikkialla."
Hieman vanhaa tulista luonnetta lieskahti ilmi Sidsessä.
"Ehkä minä täällä omassa huoneessani pidän itse puhtaudesta huolen sinua vähääkään vaivaamatta," sanoi hän tavoitellen luutaa Stiinan kädestä.
"Älä koske luutaan!"
"Anna tänne se!"