"Selkäni, selkäni!"
"No, nyt on rouva yhtä punainen seljästään kuin minun Rikhardini eilen, kun yliopettaja oli tehdä hänestä raajarikon."
Rouva loi häneen tutkivan silmäyksen. Gunhild seisoi siinä säysynä ja nöyränä kuten aina.
"Tahtooko rouva vitsomista?"
"Tahdon, kiitos. Vai niin, pikku Rikhard sai siis eilen selkäänsä?"
Gunhild otti vastan ja alkoi huimia rouvaa.
"Selkäänsäkö? Hän saakin tosiaan usein." Gunhild huimasi rouvaa aikatavalla vitsalla.
"Ai — ai! Hän lienee pahanilkinen."
Taas huimaus.
"Pahanilkinenkö, hän, raukka! Ei, mutta yliopettaja pitää toisten poikien puolta, kun nämä härnäävät häntä ja sanovat Gunhildseniksi."