"Mutta — mutta — Gunhild kulta, sinä — sinä harjaat niin kovasti."
"Kovastiko?"
"Niin, kirvelee niin kauheasti."
"Tuskinhan koskenkaan teihin."
"Tämä — tämä on kauheata. Ai, selkääni — ai — ai, minä olen tulessa!"
"Sitä en ymmärrä."
"Jotakin mahtaa olla harjassa."
"No, Jumala paratkoon!" —
"Mitäs on, Gunhild?"
"Maneeteja harjassa, rouva hyvä, pitkiä rihmoja. Onhan aivan käsittämätöntä miten ne sinne ovat joutuneet."