"Niinkö?"
"Vie — vie terveisiä Lagertalle ja sano, etten häntä milloinkaan ole unhoittava."
Poika tempasi kätensä irti ja juoksi laivaan.
Kolmatta kertaa soitettiin.
Höyry läksi laiturilta.
Gunhild seisoi kauan katsellen poikansa jälkeen.
Sitten mennä sipsutteli hän pitkin katua, poikkesi taloihin ja ilmoitti kyyneleet silmissä:
"Asianajaja Simonsen käski tervehtimään ja sanomaan, että rouva kuoli viime yönä kello puoli neljä."
Ihmiset eivät voineet käsittää, miksi Gunhild oli niin murheissaan asianajaja Simonsenin rouvan kuolemasta.
Mies ei häntä ainakaan paljoa surrut. —