Rikhard loi hänen jälkeensä pitkän katseen.
Sitten läksi hän kotiapäin äitinensä.
Joku aika sen jälkeen läksi hän alkamaan lukujansa.
Gunhild seisoi surupuvussa höyrylaiturilla.
Hänen oli nimittäin sinä päivänä kulkeminen hautajaiskorttina ja hän oli siksi mustissa reunuksissa.
"Hyvästi siis, äiti."
"Hyvästi, poikaseni. Herra olkoon kanssasi. Tulkoon sinusta suuri mies, vaan ei niin suurta, että vanhan äitisi unhoittaisit," sanoi Gunhild itkien.
"Ei, äiti, aina olen sinut muistava ja samoin — erään toisenkin."
"Erään toisenkin?"
"Niin, äiti!"