Tyttö ojensi hänelle puoleksi puhjenneen sammalruusun.
Hän oli melkeän punainen kasvoiltaan ottaessaan sen vastaan; mutta kirkossa olikin ollut kauhean kuuma.
"Nyt et saa enää sanoa Rikhard, Lagerta, vaan herra Jansen," sanoi rouva. "Jansenhan oli miehenne nimi, Gunhild?"
"Niin oli, hyvä rouva."
"Mikä hänestä tulee?" kysyi pormestari. "Panette kai hänet johonkin oppiin?"
"Hän menee pääkaupunkiin ja alkaa lukea."
"Vai niin, lukemaanko?" sanoi rouva kylmästi. "Hyvästi."
Pormestarin vaunut ajoivat esiin.
He nousivat vaunuihin.
Lagerta nyykäytti ystävällisesti päätään.